Lähetä viesti

Asiakastarina – Lehdon tila

Kuivituksen automatisoinnilla Lehdon tilalle merkittävät vuotuiset säästöt

Lehdon tila Vaalassa on nykyaikainen maidontuotantotila, joka on aloittanut toimintansa sotien jälkeen. Nykyisen isännän, Veli-Pekka Pikkaraisen, isomummo perheineen aloitti tilanpidon. Matkan varrella tilaa on kehitetty pikkuhiljaa, ja Veli-Pekka aloitti isännöinnin vuonna 1977. Mervi saapui tilalle vuonna 1984, jolloin tilalla oli vain yksi lehmä.

Parsinavettaan alettiin hankkia lisää lehmiä ja silloin tilan suunta selkeytyi. Mervi kävi välissä noin 5 vuotta Kestilän maatalousoppilaitoksella opettamassa. Vuonna 1991 rakennettiin uusi pihatto. Navettaan tuli kaikkiaan 36 makuupartta. Pihattorakentaminen ei vielä siihen aikaan ollut mitenkään suuressa muodissa, ja ihmiset varottelivat, että te ette jaksa kahdestaan hoitaa noin isoa karjaa.

Hyppy robottiaikaan

Uusin kahden robotin yksikkö rakennettiin vuosien 2009 ja 2010 aikana, ja silloin sanottiin, että tämän pitää sitten pyöriä kahdella ihmisellä.

– Aika ja ajatusmaailmat maataloudessa ovat muuttuneet valtavasti. Kyllä tämän kokoisessa systeemissä karjanhoitotyö vaatii vähintään 2,5 henkilöä jatkuvasti, Mervi toteaa.

Kaksi vuotta sitten tilalla aloitettiin sukupolvenvaihdos. Tilan poika Jukka-Pekka Pikkarainen jää jatkajaksi tilan nuoren emännän Anna Niskalan kanssa. Anna kouluttautuu tilalla oppisopimuksella maaseutuyrittäjäksi ja valmistuu vuoden 2017 aikana.

Tavoitteena säästöt ja työnteon keventäminen

Ape jaetaan ajettavalla apesekoittimella kaksi kertaa päivässä ja pienkuormaajalla työnnetään lehmien eteen niin usein kuin keretään. Tarkoitus on tulevaisuudessa automatisoida appeen jako. Appeen teko on päätetty pitää itsellä. Lomittajille ei ole haluttu antaa sitä vastuuta, koska onnistunut ruokinta on kuitenkin niin tärkeä osa kokonaisuutta.

Tilaa on kehitettävä jatkuvasti. Aika ja taloustilanne pakottavat nyt automatisoimaan töitä, ja tilalla on haluttu lähteä siihen mukaan. Sillä tavalla työnteosta saa mielekkäämpää ja kevyempää. Tämä on ollut yhteinen näkemys jo pitkän aikaa tällä tilalla.

– Kävin Pohjolan Maidon syysmarkkinoilla 2012 ja tapasin siellä Demecan miehiä. He esittelivät automaattikuivitusta. Ajatus lähti muhimaan, että josko tuollainen meillekin, Mervi muistelee.

Avustusta kuivitusinvestointiin

– Siirryimme niihin aikoihin käyttämään turvepaaleja ja ne tuntuivat todella raskailta käsitellä. Siitä asti kuivitusasiaa mietittiin ja kuultiin, että investointiin voi saada myös avustusta, Mervi kertoo.

Avustusta yritettiin hakea MYEL-vakuutuksesta Mervin selkävaivojen vuoksi. Kelalle tehtiin hakemus, mutta vastaukseksi tuli, että Mervin pitää lähteä toiseen ammattiin, kun ei jaksa kantaa paaleja. Lopulta avustusta hankintaan saatiin ELY-keskuksen normaalin investointitukihakemuksen kautta.

– Aikaisemmin jouduimme käyttämään vierasta työvoimaa kuivutuspaalien kantamisessa ja levittämisessä. Nyt emme tarvitse palkkatyövoimaa ja sehän on meille selvää säästöä. Isäntää joutuu vaivaamaan kuivitussiilon täytössä, Mervi kertoo. Sehän se vasta kallista hommaa on, kun minä sen siilon kurottajalla täytän, Veli-Pekka nauraa perään.

Lehmät eivät ole säikkyneet laitetta

Itse kuivitustyö tilalla on nyt siis automaattista. Kuivituslaite levittää kuivikkeen suoraan parsiin, ja automaattinen täyttöjärjestelmä purkaa turpeen varastosiilosta suoraan kuivituslaitteen säiliöön.

– Kone menee välillä eri suuntiin, kun niitä nappuloita painelee. Onneksi tämän laitteen automatiikka kestää nappuloiden näpelöintiä, eikä tietokone sekoa virhepainalluksista, Veli-Pekka toteaa.

– Kerran työnsin apetta pienkuormaajalla ja ihmettelin kun kuivituslaite alkoi yhtäkkiä pudotella turvetta latausasemalla. Vähän aikaa ihmeteltyäni hoksasin, että langaton kaukosäädin on taskussa napit pohjassa. Järjestelmä on onneksi suunniteltu niin, etteivät tällaiset hauskatkaan kommellukset aiheuta sen isompia ongelmia, tilan työntekijä kertoo.

Automatisoinnilla euroja tilille

Kuivituslaitteen hankintaa piti tietysti perustella rahoittajalle eli pankille ja investointitukihakemukseen. Asiaa laskettiin tosissaan, mutta nopeasti todettiin, että kuivituksen automatisointihan todella tuo euroja tilille. Kaikkiaan vuotuiset säästöt ovat noin 30 000 euroa.

– Työkustannuksissa meidän tilalla säästetään lähes 10 000 euroa vuodessa. Ja turve voidaan hakea nyt traktorilla itse lähisuolta. Ennen kuivitusjärjestelmää käytimme paaliturvetta, jonka hinta on nelinkertainen nykyiseen irtotavaraan verrattuna, Veli-Pekka muistelee.

– Demecan myyjä aidosti haastoi meitä, että miksi te käytätte sitten paaliturvetta? Olimme kyllä kokeilleet irtoturpeen käyttöä, mutta ainakin meidän navetassa sen kantaminen käsin oli todella työlästä. Siirryttyämme irtoturpeeseen, kuivikemateriaalin säästö meidän tilalla on noin 20 000 euroa vuodessa, Mervi ja Veli-Pekka summaavat.

Tilanne tänä päivänä

Demecan toimesta asennettu kuivitusjärjestelmä on ollut käytössä nyt noin puoli vuotta. Kuivitusjärjestelmän laitteet toimivat erittäin hyvin. Muutamia lähinnä säätöteknisiä asioita on paranneltu matkan varrella.

– Asennukseen olemme erittäin tyytyväisiä. Olimme varanneet alkuperäisen asennusaikataulun mukaan kaksi lehmäpaimenta asennustyön ajaksi. Aikataulu kuitenkin muuttui, emmekä saaneet järjestettyä paimenia. Yllätykseksemme asentajat olivatkin tottuneita ammattilaisia ja ohjailivat itse lehmiä työn ohessa. Turhaan olisimme ketään siihen ottaneet, Veli-Pekka toteaa tyytyväisenä.

– Lehmien käyttäytyminen ja lypsy eivät häiriintyneet mitenkään asennuksen aikana, Anna jatkaa.

Pikkaraisen työmaalla ollut asentaja Ossi Murtoperä havahtui, että kerta kaikkiaan automaattinen kuivitus pitää saada joka navettaan. Niinpä Ossi lähteekin Itä-Suomeen levittämään kuivituksen ilosanomaa ja siirtyy Demecan myyntiosastolle.

Lehdon tilalla arki jatkuu nyt astetta kevyempänä. Isäntäväellä on enemmän aikaa keskittyä eläimiin ja toiminnan kehittämiseen. Eikä sovi unohtaa lisääntynyttä yhteistä vapaa-aikaa.

Haluatko sinä keventää työtaakkaasi automaattisella kuivituksella?