Virpi ja Petri Paavola panostavat tuottavuuteen ja hyvinvointiin

Kuva: Petri ja Virpi kertoivat aloittaneensa tilanpidon 34 lehmän parsinavetalla vuonna 2009 ja nyt pihattonavetassa lypsää viisi lypsyrobottia ja lehmiä on noin 240.

Kotimaista ruokaa ja perheen voimaa

Istahdamme Virpin ja Petrin kahvipöydän äärelle elokuun lopulla, jolloin Petri kertoo puintien olevan kiivaimmillaan. Sateet ovat kuitenkin haitanneet puinteja ja Petri kertoo, että kun pellolle on päästy, on sieltä saanut melkeinpä heti tulla takaisin. Myös kolmosrehu painaa päälle eli on selvää, ettei tälläkään suomalaisella tilalla ehditä ”levätä laakereillaan”, kun tuotetaan kotimaista ruokaa pellolta pöytään. Petri kertoo, että ykkös ja kakkosrehu onnistuivat tänä kesänä hyvin. Paavolan tilalla on viisi lypsyrobottia ja Virpin ja Petrin lisäksi tilan arjessa ja maatilan töissä ovat vahvasti mukana myös omat aikuistuvat lapset. Paavolan tilalla mennään perinteiseen tapaan mitä tullaan isäntäparin rooleihin eli Petrin suonissa virtaa konemiehen verta ja Virpin vastuulla ovat karjan kehittäminen ja jalostus. Aikaisemmin myös Virpi osallistui enemmän traktoritöihin, mutta nyt kun perheen pojat ovat kasvaneet ja ovat mukana peltotöissä, Virpi on päässyt keskittymään enemmän tilan muihin töihin. Petri kertookin, että pienimuotoista koneurakointia aloiteltiin jo vuonna 1997 ja vuonna 2007 Petri perusti Kone Paavola Oyn, jonka päätoimeentulo vuoteen 2014 asti oli UPM Avainyrittäjyys. Virpi muistelee, että Kone Paavolalla oli tuolloin 14 työntekijää. Pihalla Valtrat odottavat Petriä ja poikia, joilla urakoidaan tilan konehommia.

Kuva: Kuvaan ehtivät kiireiltään myös Petrin ja Virpin lapset Pauli, Veera ja Laura sekä Lauran puoliso Lauri. Perheen nuorin, Leevi, on tällä hetkellä armeijassa.

Maatilan toiminta on kehittynyt ja kasvanut

Paavolan maatila on Petrin kotitila. Vuonna 2005 Petri perusti yhtymän vanhempiensa kanssa, ja muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 2009 Virpi ja Petri siirtyivät pyörittämään toimintaa parsinavetassa, jossa oli 34 lehmää. Ensimmäisen puolen vuoden aikana selvisi, että navetta on käyttöikänsä päässä ja uusi on tehtävä mahdollisimman pian, Virpi kertoo. Vuoden 2011 tammikuussa isäntäpari pääsi aloittamaan lypsyn uudessa yhden lypsyrobotin pihattonavetassa. Vanha parsinavetta remontoitiin ja laajennettiin toimivaksi nuorkarja­pihatoksi. Petri ja Virpi muistelevat, että vanhempien keskituotos noilta ajoilta oli noin 6700 kiloa. Kun Virpi ja Petri aloittivat oman maatilatoimintansa vuonna 2009, keskituotos nousi hyvää tahtia noin 10.000 kiloon. Nykyisin keskituotos on reilut 12.000 kiloa EKM, mikä kertoo pitkäjänteisestä panostuksesta olosuhteisiin, ruokintaan ja jalostukseen. Isäntäpari ovat molemmat kotoisin Kaustiselta, missä maatilakin sijaitsee. Petri ehti työskennellä ennen sukupolven vaihdosta isäntäparin seurusteluaikana myös Viikin koetilalla Helsingissä, josta tilalle hankittiin aikanaan kymmenen lehmää jalostuksen pohjaksi. Toiminnan käynnistysvaiheessa karjaa täydennettiin ostamalla eläimiä muilta tiloilta, ja vähitellen oma jalostustyö on vienyt karjaa eteenpäin. Pellon pinta-ala on kasvanut vuosien varrella merkittävästi niin omissa kuin vuokrapelloissa 40 hehtaarista aina nykyiseen 420 hehtaariin, mikä kuvaa tilan vahvaa kehitystä ja kasvua vuosikymmenten aikana.

Kuva: Petri esittelee meille pyynnöstä yhtä Valtraa, joka on ajettu parkkiin konehallin edustalle

Kohti biokaasun tuotantoa

Kun kahvit on juotu, lähdemme biokaasulaitokselle. Yritämme pitää sovitusta aikataulusta kiinni, mutta tilan historiaa ja eri vaiheita läpikäydessä aika lentää kuin siivillä. Virpi ja Petri kertovat, että biokaasulaitosta suunniteltiin tilalle vuosia. Nyt 1100 m3 reaktoritilavuuden biokaasulaitos tuottaa sähköä ja lämpöä tilan tarpeisiin. Petri kertoo, että biokaasulaitoksen seuranta on ollut nuorimman lapsen vastuulla, joka tosin on nyt suorittamassa armeijan palvelusta ja vastuu on jäänyt Petrille. Petri sanoo, että tämä kesä oli ensimmäinen, kun rejektiä päästiin hyödyntämään pelloille ja siihen ollaan oltu tyytyväisiä. Petri kuitenkin mainitsee, että koska vuodet eivät ole veljeksiä, niin aika näyttää, miten rejekti toimii seuraavina vuosina ja saadaan enempi kokemuksia kerrottavaksi. Petri kertoo kevään havainnostaan rejektin käytössä, että keväällä väkilannoitteen käyttöä olisi voinut vähentää ja rejektin käyttö näkyi selvästi sekä nurmen että viljan kasvussa. Hän kertoo, että viljat lähtivät tosi hyvin kasvamaan. Biokaasuprosessin ansiosta syntyy rejektiä, joka on helpompi levittää ja imeytyy tehokkaasti kasvien käyttöön. Rejekti on liukoisempaa, se ei jää kasvien pinnalle ja pääsee nopeammin kasvien käyttöön. Petri sanookin, että ensituntuma rejektistä on ollut hyvä. Hyvänä puolena voidaan mainita myös hajuhaitan vähentyminen.

Kuva: Petri tarkastelee tietokoneelta biokaasulaitoksen toimintaa

Terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen on kannattanut

Biokaasulaitoksen kuvauksen ja katselmuksen jälkeen suuntaamme navettaa kohti. Virpi kertoo, että perheen lapsista Laura on hoitamassa eläinlääkärin kanssa nupotuksia ja tullessamme navetalle homma onkin hoidettu ja eläinlääkäri suuntaa kohti seuraavia tiloja. Menemme katsomaan Renki-kuivituslaitetta, jota Petri on luvannut ajaa käsikäytöllä. Renki-kuivituslaite ohjelmoidaan automaation avulla levittämään kuiviketta itsenäisesti parsiin ja sitä on mahdollista käyttää myös ohjaimen tai älypuhelimen avulla. Nyt kun Renkiä ajettiin kuvaushetkellä käsiajolla, niin purua meni hieman eläimen päälle, mutta koneessa on tunnistin, jonka ansiosta Renki ei levitä kuiviketta silloin, kun eläin on alapuolella. Virpi kertoo, että hyvinvointi on parantunut Renki-kuivituslaitteen avulla ja hän sanookin, ettei antaisi enää Renkiä pois, koska Renkiin ollaan tyytyväisiä. Petri muistelee, että Esko kävi myymässä Rengin tilalle vuonna 2020. Kuivittaminen tilalla tapahtuu purulla. Navetan ulkopuolinen täyttösiilo täytetään kauhakuormaajalla. Virpi sanookin, että selkä kiittää, kun Renki hoitaa kuivittamisen itsenäisesti. Petri muistelee, että purupaalien levitys oli hikinen ja pölisevä urakka, joka on nyt onneksi muisto vain. Tilalla on myös Demecan kennoikkunat. Lehmänavetalla on automaattikäyttöiset ja hiehonavetalla käsisäätöiset kennoikkunat. Hyvä ilmanvaihto on eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeää, ja kennoikkunat ovatkin isäntäparin mielestä yksi ilmanlaadun kannalta tärkeä hankinta. 

Kuva: Kuivittamista varten täyttösiilossa on purua, jonka tilanväki täyttää kauhakuormaajalla

Kotimainen ruoka kasvaa rautaisella osaamisella

Kun Renkiä on katsottu suuntaamme lehmiä ihastelemaan. Matkalla lehmien luo näkyy, kun vasikat kirmaavat tyytyväisenä pellolla. Virpi kertoo, että panostaa kokonaisvaltaiseen karjanjalostukseen, jossa jalostus perustuu eläimen kaikkiin ominaisuuksiin: eläinten perinnöllisiin ominaisuuksiin, tuotokseen, rakenteeseen, terveyteen ja eläimen luonteeseen. Virpi antaa ominaispiirteiden näkyä karjanjalostuksessa ja sanoo olevansa eläinrakas, jolla on myös vaikutusta jalostustyössä. Navetasta löytyy myös muutama spesiaali yksilö kuten esimerkiksi pari lapinlehmää. Virpin pitkäjänteinen työ jalostuksen parissa on tuottanut tuloksia. Viking­Genetics on ostanut tilalta neljä sonnivasikkaa ja kaksi hiehoa ja tilalla on ollut useita huuhtelusopimuksia.

Kuva: Virpi esittelee oman tilan karjaa ja aina on aikaa muutamille rapsutuksille juttelun lomassa

Tilakierroksen jälkeen on selvää, että Paavolan tila kehittyy ja katsoo tulevaisuuteen. Virpi kertoo, että tila kehittää toimintaansa ympäristöystävällisempään suuntaan ja biokaasulaitos on ollut tässä kehityksessä merkittävä lähtökohta. Mukavan juttelun ja tilakierroksen päätteeksi pohdimme biokaasulaitoksen esittelypäivää, joka on perinteisesti pidetty laitoksen valmistumisen kunniaksi. Sovimme, että asiaan palataan sitten kun tilanväellä on enemmän aikaa eli kunnes peltotyöt on saatu hoidettua.

Kuva: Isäntäpari Petri ja Virpi sekä Hankkijan konemyyntipäällikkö Vesa Muhonen biokaasulaitoksen edustalla

*Asiakastarina on toteutettu yhteistyössä Hankkija konekaupan kanssa